Synkkänä talvena 2010 kokoontuivat vanhan huoltoaseman loukossa neljä miestä. Iso- ja pikkuveli, yksi äänentoistoalan ammattilainen ja höystönä vielä Muhoslähtöinen rumpalin retku. Kaikki omia persooniaan ja niin pirusti annettavaa- Se oma juttu vain vielä haussa.

Kokoontumisen syy ja seuraus selvisi parissa tunnissa. Laulaja-basistin oudoista pöytälaatikkoraapustuksista yhdistettynä yksinkertaisiin sointukulkuihin syntyi melankolisen koskettavia, jopa uskaliaitakin tarinoita. Vahva lehmänlanta ja vihreä niitty risteytettiin Roots/Road-henkiseen maailmaan, siksipä hetkittäin naureskeltiinkin että joko nyt näytetään tuulitakkikansalle lännenmallia.

Työ jätettiin hautumaan hetkeksi, mutta mihin hullu rupeaa siihen se repeää. Kaasu hirtti pohjaan ja biisejä alkoi syntyä kuin sorsanpoikia suviyöhön. Kaikki samalla teemalla. Herkkä, hento ihmisen sielu kohtasi rujon ja raa-an maailmaan. Tavallaan arkisiakin tekstejä – Ihmisen onni kun ei kestä kuin sen pienen hetken.

Pieni bändi, hiekkatien päästä, suurine luuloineen ja pienine kuvioineen olikin ehkä tehnyt jotakin pirun toimivaa. Autuaan tietämättöminä musiikin teorioista ja soittamisen hienouksista risteytimme vanhaa ja uutta luoden jotakin aitoa.